Log in

No account? Create an account
dakejev's Journal
[Most Recent Entries] [Calendar View] [Friends]

Below are the 20 most recent journal entries recorded in dakejev's LiveJournal:

[ << Previous 20 ]
Friday, April 29th, 2011
10:35 pm
Easter blues
Life sucks occasionally. Sometimes it sucks really bad. Other days are good. Most days are kinda meh. Been rough time, the past 6 months, but I'm still alive, if only just.

funny pictures - happee frickin Easter
see more Lolcats here
Sunday, August 22nd, 2010
8:02 pm
Spore in my brain
Been kinda addicted to playing Spore recently, so I'll eventually write something more about it. However, when I was finding some troubleshooting help on the expansion on Spore's forums, I ran into a link in someone's signature... If you have EVER played "Magic the Gathering" in one of its many forms, you should really do this test, and even if you've never heard of the card game, you should still do it just to laugh at the answer choices. XD

Click the image and it takes you to the test. I'm leaving it up to my friends to decide whether or not the "values" are true. ^_~

What Color Are You
Thursday, August 5th, 2010
6:06 am
FBI attacks Wikipedia
I'm not going to comment on why I haven't posted anything here for that long. Those who need to know the reasons, already know them.

Now to the topic at hand. This was just too juicy NOT to post about. FBI has just done its possibly biggest fuck-up in its modern era history. What did they do? Let a criminal escape when he was already in their custody? No. Let someone hack their website (again)? No.

They attacked Wikipedia.

Just under this text, if the link remains viable (I'll keep checking to try and make sure it does), is a link to a more detailed story of the same (and also link to the PDF reply from Wikipedia), but the gist of things is that Wikipedia provides an article on FBI (naturally, since it's a big thing people know and want to know about), and on it they show FBI's seal. They do that for every single organization and similar that has a seal/insignia. It's just natural, it's part of the information. Now FBI wants them to take it down. What the hell?!


Now, as the article explains, the FBI seal is available in... well, pretty much everywhere. Just search Google Images with "FBI seal" and you'll get thousands (about 420,000) hits with different images of the shield. FBI has it on its own website even! (Here: http://norfolk.fbi.gov/images/fbiseal.gif )

FBI quotes a piece of USA law that forbids making copies of the seal FOR THE PURPOSE OF MAKING BADGES TO FOOL PEOPLE INTO THINKING YOU'RE AN FBI AGENT. Except they left that bit out. Wikipedia's lawyer responded to them, in the polite, lawyer-speak telling them to go to hell. And if FBI was to press matters, they'd be willing to defend their stand in court.

And this is what the American taxpayers' money goes to??? Fighting a non-profit internet encyclopedia? Why not attack Encyclopedia Britannica, which also has it on their web version? Or hey, I got the real moneymaker - go after Hollywood! Just think about it, all those movies, all those TV-series (not just X-files but a lot of the others too) that have FBI agents in them... they all have fake IDs claiming to actually be from the FBI! And there's been all too many instances where the actors have taken the badges out from the filming locations to scare others or get out of a speeding ticket... have they ALL been taken to court for that? Strange, I must have missed the media circus.

Oh, but on its own website FBI goes one step further - instead of the image of the seal, they actually post a detailed image of a real-life badge, in high resolution, so that all criminals wanting to fake one have a good guide to go by. Unless they kill the image after all this attention, here it is: http://www.fbi.gov/multimedia/images/equipment/badge&gun.jpg

Now what's really mindboggling is that in this era of Internet, Google, Twitter, Myspace, Facebook and, yes, Wikipedia, FBI ACTUALLY THOUGHT IT WOULDN'T BE RIDICULED THROUGHOUT THE CYBERSPHERE????

This is one instance where the words "What the fuck?" fit better than well. Or maybe even...

Thursday, December 10th, 2009
4:42 am
The things you find in the middle of the night...
Okay, so I've been better and I've been worse, and I was (partially still am) depressed, sick again although mildly, been vaccinated against the H1N1, suffered/suffering from aching tooth, had one tooth fixed, but still achey. Again some throat thingy nibbling at me...

So anyway, it's the early hours of a morning, and I've been upright and (almost) awake for a while now, coughing and trying to drink more hot tea to make the coughing stop.

I no longer remember where I started from in Wikipedia, but after several LGBT articles, I came across that of Village People, and nearly died of laughter when I realized that the recording company has created a Youtube channel for the band... you can guess what I've been listening to, laughing at and cough-strangling myself with for the last 30 minutes or so!

Here, please, join the fun!

Wednesday, October 21st, 2009
8:03 pm
A quick addition
Adding to last entry; the good karma that led to the scratch card win was probably due to me buying a breast cancer awareness ribbon (just 2€, from the apothecary) and pinning it onto my coat. As for what bad I've done that the Powers That Be saw it fit to throw this business with the throat at me, shall remain a secret between me and my lawyer...

funny pictures of cats with captions
see more Lolcats and funny pictures
7:04 pm
What I learned today (or: Karma strikes again)
I've been having this strange difficulty of swallowing anything but liquid for a couple of days now, and it constantly feels like there was something solid lodged in my throat just below the Adam's apple, or that I was wearing a shirt with too tight a collar. Went to see a nurse about it, she did the tongue-suppressor & flashlight combo and informed me that my tonsils appeared to be slightly inflamed, but that it didn't look too serious, and also that I had something called tonsillolith. More info than you ever wanted to know:

She recommended that I get some disinfecting mouthwash, and gave me the name of one on a slip of paper. I took the paper to the apothecary and bought a bottle of iodine-laced disinfectant. Betadine. The name first makes me think of something that is used on animals when there's danger of their wounds becoming infected. And I was meant to gargle with this stuff 3-4 times per day for a few days.

Just so you know, it tastes terrible. First impression was actually quite pleasant - there's something in it that makes it taste sweet, probably sorbitol - but after I gurgled and spat it out, the aftertaste hit my taste buds. Some of them went numb, I think. The others wish they did too. I need to let the taste linger, too, before imbibing anything else, so that the vile stuff has time to take an effect.

Right now would be a good time to point out that 1) the stuff is not meant for consumption, that is, you're not supposed to swallow it, and 2) when it comes to liquids splattering against the back of my throat, I have a very strong reflex to swallow. It's the bane of me whenever I go to a dentist - if you've ever tried to swallow with your jaws stretched wide open and a diamond-tipped drill doing 30000 rpms against your tooth, you know what I mean...

So anyway, gargling, as you probably know, happens at the back of your throat. Wasn't quite fast enough to return the liquid to my mouth; I swallowed some of it. Not a lot, nothing close to dangerous, but whatever the obstruction that I feel further down my throat now feels worse, not better. The least I can hope is that the stuff at least helps with the tonsils' condition. If the lower throat problem doesn't ease up within the next couple of days, I'm going to go see a doctor about it. It's no fun when you feel like you're being lightly strangled all the time.

And if that above was a result of bad karma, it was definitely balanced by the good karma that made me choose the right scratch card when I bought one (they only cost 1€ so it's a cheap thrill once a week), because I actually won 10€ from it. Not a lot, no, but it was more than 2€, which so far has been my biggest win. Made me feel a lot better about life.

Now I'll just have to worry about choking on a piece of food at the school's lunch cafeteria tomorrow, and someone trying the Heimlich maneuver on me, which can result in broken ribs, if the helper is more enthusiastic than qualified. Let's hope it doesn't come to that.

funny pictures of cats with captions
see more Lolcats and funny pictures

Current Mood: good
Thursday, September 24th, 2009
9:34 pm
A dark moment in time
Autumn equinox was yesterday. The worst quarter of the year has started, because now every day will be shorter and the night longer, much longer. Sun will rise late and fall early. Dark Ages of the year.

Had a bit of a dark moment in time yesterday, and this is a quote from a chat where I shared some of these feelings with a dear friend:

"Every winter is a struggle, because when snow falls and temperatures go below freezing... it's like the universe is holding out its hand and inviting me to join it, leaving this mortal suffering and joining the stars again."

So... dark moments come and go, and I know days will grow longer again, once Christmas passes. Summer was great, by the way, the autumn so far has seen me through three consecutive flus/headcolds, so unless I catch the pork-sniffles, my quota for the year is pretty much full.

As for any friends who live on the Southern Hemisphere... I'm really envious of you right now. You're entering the best time of the year; when days are longer than nights and continue to get longer still.

funny pictures of cats with captions
see more Lolcats and funny pictures
Sunday, June 21st, 2009
11:30 pm
One with the nature
First, to start things off, NatGeo has a fun little game thing on their website; you can choose from dozens and dozens of great shots a picture, and the generator will make it into a small puzzle for you to solve. Gives you a whole new view to the details of the shots. Try it out here:


Earlier today I went for a walk with my best Finnish friend, and since it was occasionally sunny outside, we took our cameras along for the walk. For the better part of two hours we hiked around the lake next to the city center, snapping fotos here and there, whatever caught our eye. My friend has been taking pictures of her toes in various places - it's a competition she has going with another friend of hers - and I have taken one or two pictures of her taking pictures of her toes just to add to the insanity. XD

Whenever we're on a walk together, we talk about things - about everything between heaven and hell, as the saying goes. And about anything in between and beyond those two. Most often our conversations are sparked by something around us, but they can also take flying leaps of imagination, as associations kick up new memories. During today's walk we talked, among other things, plant recognition exams, city landscaping, ferns, the brevity of human evolution so far, modern art, deja vu, sir David Attenborough (we're both big fans of his), parasitical wasps, vertigo and limousines.

I can honestly say that I truly enjoyed my life today. One never knows if it'll rain or shine, but you shouldn't just cocoon away in your home, if ever there is a chance to see a butterfly fluttering from flower to flower.

funny pictures of cats with captions
see more Lolcats and funny pictures

Current Mood: satisfied
Friday, June 19th, 2009
2:12 am
12:37 am
Hyvästi, suuri Vergintillio
This time it's a short story, in Finnish. If you want to laugh yourself sick, run this through Google translator. And let me tell you that its translation truly is lacking!


Hyvästi, suuri Vergintillio

Aivan ensiksi haluan sanoa, että sinun on hyväksyttävä tämä, ainoa uhraus, jonka voin sinulle tarjota. Isä, tämä maailma ei tarvitse minua. He tarvitsevat Vergintilliota, sinua. Vergintol on vain turhaa painolastia, kun yritätte vapautua ikuisesta taakasta. En ole edes immuuni, en ole isäni poika. Kuinka monta kertaa olet saanut pelastaa minut kuolemalta? Liian monta. Olen omistanut elämäni sinun palvelemiseesi, omaa elämää minulla ei ole ollut. Olen Vergintillion poika.

Kaikki alkoi silloin, kun sinut nimitettiin tähän maailmaan lähettiläänä. Voin kuvitella, kuinka komea vastaanottosi olikaan, kuinka kansa kerääntyi kaduille hurraamaan sinulle, kun muut lähettiläät ja Kuninkaalliset kerääntyivät tervehtimään sinua. Voin myös kuvitella tyrmistyksesi, kun tajusit, etteivät Kuninkaalliset olleetkaan ihmisiä. Tämä maailma on elänyt petoksella tuhansia vuosia, niiden loisten ohjaamina, jotka kätkevät itsensä Kuninkaallisten viittaan. Tarvittiin Vergintillio avaamaan ihmisten silmät vaaralle.

Miksi olet immuuni? Kukaan ei tiedä. Emme edes tiedä, onko se perinnöllistä, koska minä, sinun oma poikasi, en ole. Ja juuri tämä sairaus, joka kalvaa minua pahemmin kuin se kalvaa ketään muuta, sai minut tekemään tämän päätöksen. Olet vapaa Kuninkaallisten vaikutuksesta, joten et voi kuvitella, millaiselta tuntuu, kun oma olemuksesi, oma minäsi, alistetaan ja pakotetaan toimimaan halutulla tavalla. Ja kun et alistu, joudut kokemaan tämän hivuttavan taudin. Kaikista seuraajistasi ehkä kymmenesosa on kymmenien sukupolvien aikana kehittänyt vastustuskyvyn niin taudille kuin sen aiheuttajalle. Miten siis sinulla, ulkomaailmalaisella saattoi olla vastustuskyky heti saapuessasi?

Voin vain kuvitella Kuninkaallisten järkytyksen, kun he tajusivat, että sinä näit heidän valepukunsa läpi. Käyttäydyit kuitenkin kohteliaasti, joten hekään eivät voineet olla tekemättä samoin. Niin kauan kuin sinut tuonut avaruusalus oli lähettimesi kantosäteellä, he olivat itse auringonpaiste, kuin mikään ei olisi ollut vinossa. Mutta toimenpiteisiin ryhdyttiin jo silloin. Tämän maailman lähettiläät Yhteisön planeetoille ovat jo matkalla takaisin, planeettapuolustuksen rakentaminen on täydessä käynnissä huolimatta ponnistuksistamme, ja kun Yhteisö huomaa jotakin olevan vialla, ovat Kuninkaalliset jo lähteneet, siirtyneet jollekin toiselle planeetalle jatkamaan loismaista elämäntapaansa. Vergintillio on vannonut estävänsä sen, olet vannonut pysäyttäväsi Kuninkaalliset tälle planeetalle.

Äitini kuoli synnytykseen, niin minulle on kerrottu. Olen ihmetellyt sitä, koska niillä laitteilla, jotka meillä on jopa täällä piilossa käytettävissämme, olisi hänen henkensä helposti voitu pelastaa. Ainoa keksimäni selitys on se, että piilotit äitini raskauden loppuvaiheissa jonnekin muualle, että Kuninkaalliset eivät olisi saaneet häntä käsiinsä. Tokihan Vergintillion vaimo ja lapsi olisivat olleet arvokkaita kiristyskohteita. Kuinka vähän he tuntevatkaan sinua! Sinun suojeluvaistosi maksoi äitini hengen. Ja mitä sait vaihtokaupassa ihanasta vaimostasi? Surkean, puolivillaisen pojanrääpäleen, jolla ei ole edes immuniteettia Kuninkaallisten keinoille. Ei ole ihme, että olet aina tuntunut minusta niin kaukaiselta.

Ihmislaji on siitä kummallinen, että tunnemme niin voimakasta empatiaa, että voimme olla armeliaita jopa vihollisillemme. Se on valtava voimavara silloin, kun yhteistyöstä on apua, mutta se tekee meistä haavoittuvaisia. Voimme kuvitella tuntevamme toisen tuskan, emmekä halua vahingoittaa itseämme, joten emme halua vahinkoa toisillekaan. Kuninkaallisilla ei ole tätä ongelmaa. He toki suojelevat toisiaan, mutta vain siksi, että varmistaisivat lajinsa eloonjäännin. Heille ei myöskään tuota mitään omantunnonvaivoja tapattaa satoja, jopa tuhansia ihmisiä vain saadakseen yhden Vergintillion seuraajan hengiltä. Ainoa syy, miksi he eivät ole hävittäneet koko tämän planeetan ihmiskansaa on se, että he tarvitsevat näitä työläisiä voidakseen juosta sukupuuttoa karkuun vuodesta toiseen.

Arvelusi Kuninkaallisten alkuperästä ei ole vielä saanut vastaväitteitä. Heidän loismainen elintapansa kielii todellakin siitä, että he ovat alunperin olleet joko orjuuttajia ja valloittajia, tai sitten jonkin lajin erikoistunut hallitsijakasti. Ehkäpä he eivät kykene ruumiilliseen työhön niillä hennoilla jäsenillään, mutta se ei oikeuta heitä orjuuttamaan muita! Jos he eivät kykene itsenäiseen elämään, on heidän annettava kuolla sukupuuttoon. Kuin itse Vergintillion suusta - olet opettanut minut hyvin, isä.

Kun olin pieni lapsi, minua opetettiin yhdessä muiden kapinallisten vanhempien lasten kanssa. Meidät opetettiin lukemaan käyttäen Vergintillion iskulauseita ja opimme kirjoittamaan yrittäessämme keksiä uusia. Kerran kuukaudessa itse suuri Vergintillio vieraili luonamme koulussa ja kehui kuinka yritteliäitä lapsia olimmekaan. En tiennyt olevani poikasi, näit parhaimmaksi salata sen minulta, kunnes täytin kymmenen vuotta. Koulun muut lapset eivät tienneet syntyperästäni, mutta olen varma, että opettajat tiesivät. Minun nimenäni oli silloin Tol, josta toiset lapset tietenkin väänsivät "Tolvanan". Ei sillä, että olisin ollut luokan tyhmin, mutta olin kyllä heiveröisin, ja vaikka toiset eivät olleetkaan ilkeitä, heidän kaikki kiusoittelunsa kaatui niskaani. Kannoin kaiken valittamatta, koska kaikki kiusaus tarkoitti vain sitä, että he välittivät. Empatiaa taas, joskin hieman oudossa muodossa.

Kapinallisliikkeelle se päivä oli suuri, kun tunnustit minut pojaksesi. Joitakin epäilijöitä oli; he sanoivat, että oma poikasi oli kuollut ja valitsit vain jonkin orvon siihen osaan, mutta DNA:stani suoritetut kokeet varmistivat isyytesi. Nyt jälkeenpäin mietin, josko joku sittenkin sormeili tiedostoja. Olenko poikasi, isä? Sinä päivänä hurraavat väkijoukot ja pelkkä järkytys syntyperästäni saivat minut pökertymään. Minulle on kerrottu, että silloin sinä nauroit ja nostit minut syliisi, suudellen otsaani isällisesti. Veit minut omaan asuntoosi, huoneeseen, joka oli kalustettu vain minulle, ja laskit minut vuoteelle, jota minun ei tarvinnut jakaa kahden muun kanssa. Siellä minä heräsin ja itkin menetettyjä koulutovereitani, kunnes tulit luokseni ja kerroit, että koulu oli lopussa, olin tarpeeksi vanha osallistumaan kampanjointiisi.

Luulen, että aluksi kukaan ei edes ajatellut kyseenalaistaa sitä, että immuniteettisi olisi periytyvä ominaisuus. Joten kun katosin ensimmäisellä kuriirimatkallani, kesti kaksi viikkoa, ennen kuin minua keksittiin etsiä Kuninkaallisten orpolapsiseimestä. Siellä elin tyytyväisenä, vaikutuksen alaisena kuten kaikki muutkin. Kaikki olisi ehkä käynyt paremmin, jos olisin jäänyt sinne. Se oli ensimmäinen kerta, kun pelastit minut. Olit hyvin nolo, mutta yleinen häpeä kohdistui minuun. Empatiaa jälleen kerran. He tunsivat häpeää puolestasi, koska he olivat varmoja, että tunsit häpeää epäonnistuneesta jälkeläisestäsi. Vielä mitä! Vakuutit minulle rakastavasi minua siitä huolimatta, millainen olin, koska olinhan oma poikasi, olinhan Vergintol. Vakuutit minut rakkaudestasi, mutta kävit etäisemmäksi, et enää ottanut minua mukaan kaikkiin neuvotteluihin, suljit minut ulos lähipiiristäsi. Nyt myöhemmin olen ymmärtänyt, ettet ollut tahallasi sydämetön, kohtelit minua vain kuten ketä tahansa vaikutukselle altista, eli siis turvallisuusriskinä.

Kun sinut tuoneen avaruusaluksen uhka oli kadonnut, Kuninkaalliset aikoivat toimia samantien ja sulkea sinut eristykseen ja sitten kaikessa hiljaisuudessa hankkiutua sinusta eroon. He voisivat sepittää Yhteisölle jonkin tarinan onnettomuudesta. Mutta sinä ehdit ensin. Menit eräänä päivänä kävelylle köyhälistökaupunginosaan, etkä tullut takaisin. Siellä asuvat ihmiset olivat köyhiä lähinnä siksi, että he olivat immuuneja, eivätkä siis osanneet työskennellä niin hyvin kuin Kuninkaalliset olisivat halunneet. Sinusta he saivat johtohahmon ja niin kauan hiilloksena kytenyt kapina oli valmis.

Immuuneja ihmisiä on kai ollut aina, mutta he ovat kokeneet olevansa niin pieni ja vähävoimainen osuus koko väestöstä, että eivät ole edes yrittäneet tehdä mitään jäynää niille muukalaisille, jotka tätä maailmaa hallitsevat. He ovat tunteneet itsensä muukalaisiksi, he eivät ole sopineet mukaan kuvaan ja siksi he ovat hävenneet itseään, tajuamatta edustamaansa toivoa ihmisille. Tarvittiin Vergintillio, jolla oli uusi näkökulma ja uudenlaiset ajatukset, ennen kuin ihmiset tajusivat, etteivät Kuninkaalliset edustaneet normaalia järjestystä. Monet vaikutukselle alttiista ihmisistä ovat mahdollisuudesta huolimatta valinneet henkisen orjuuden loisten alaisuudessa. Ajatellessani vapauden hivuttavaa tautia ja Kuninkaallisten luomaa harhaa onnellisuudesta, en voi täydestä sydämestäni moittia heitä siitä, että he haluavat mieluummin kokea itsensä onnellisiksi kuin taata lapsilleen vapaan maailman.

Uudelta kapinallisliikkeeltä meni jonkin aikaa tajuta, että he eivät noin vain voisi iskeä Kuninkaallisiin ja vapauttaa maailmaansa, vaan että kyseessä olisi jopa kymmenien vuosien työ. Ennen Vergintilliota kaikki tietämys oli Kuninkaallisten hallussa. Jos nuo loiset tapettaisiin juuri tällä hetkellä, sinä ja seuraajasi voisitte ehkä juuri ja juuri luoda näille kaikille ihmisille esihistorian ritariaikaa muistuttavat olosuhteet, niin vähän tietoa olette voineet kaiken uurastuksenne avullakin kerätä. Kuninkaallisilta on vaikea oppia - ne eivät ole lainkaan halukkaita opettamaan, koska ne voivat milloin vain asettaa minkä tahansa orjan tekemään mitä tahansa työtä. Ennen kuin loiset voidaan häätää, on koulutettava tarpeeksi ihmisiä ylläpitämään elossapitojärjestelmiä. Vaikka planeetta itsessään on ihmiselämälle ystävällinen, ei täällä silti pärjää pitkään ilman ruokaa, suojaa ja lämpöä.

On ehkä uskomatonta, kuinka olet saanut nämä ihmiset seuraamaan sinua. Tulithan jostakin muualta, heille käsittämättömästä paikasta ja kerroit heille, että kaikki mitä he ovat pitäneet normaalina, onkin suuren luokan huijausta. Ehkä he olivat vain tarpeeksi tyytymättömiä tarttuakseen mihin tahansa oljenkorteen. Tiesikö Yhteisö, että täällä oli jotain vialla? Lähettivätkö he parhaan asiamiehensä tänne, tietoisina siitä, että yrittäisit kääntää tapahtumien virran Yhteisölle edulliseen suuntaan, ja valmistaudutaanko tähtien takana tälläkin hetkellä sotaan tätä planeettaa orjuuttavia muukalaisia vastaan? Jos näin ei ole, voit olla ylpeä itsestäsi, isä, sillä jos tämä onnistuu, jää nimesi varmasti historiaan. Minä taas... hyvä jos olen edes alaviite kirjassasi.

Minä olen Vergintol, suuren Vergintillion poika, ainoa tähän mennessä. Luulisi kai, että isäni tapaan olisin suuri persoona, etevä kansankiihottaja, sujuva puhuja ja etevä esiintyjä, joka osaa voittaa kenet tahansa puolelleen. Luulisi helposti, että isäni tavoin osaan olla näkymätön silloin, kun se on tarpeen, paikalla siellä, missä minua tarvitaan, rohkaisemassa omalla esimerkilläni, lohduttamassa silloin kun muuta ei voi. Minun luulisi olevan hurmaava persoonallisuus, jota kuka tahansa seuraisi vaikka varmaan kuolemaan. Kaikkea muuta! Olen epävarma silloin, kun minun pitäisi johtaa, varovainen pelkuri silloin, kun tilanne kysyy uhkarohkeutta, ja hiljainen hissukka silloin, kun pitäisi rohkeasti astua esiin. Julkiset esiintymiset saavat minut miltei paniikkiin, eikä minusta ole juuri apua salavihkaisissa tehtävissä. Et lannistunut silloin ensimmäisestä epäonnistumisestani lapsena, vaan uskoit yhä minuun. Kuinka monta pettymystä siihen tarvittiin, isä? Kuinka monta epäonnistumista, ennen kuin uskoit, että poikasi on rääpäle, josta ei ole koskaan apua vallankumouksessa? Ehkäpä silloin, kun ensimmäisen kerran sairastuin.

Jokainen, joka ei ole immuuni, mutta uhmaa silti Kuninkaallisia, saa oireita. Sitä kutsutaan sairaudeksi, vaikka oikeastaan oireet ovat pysyviä vieroitusoireita, jotka eivät poistu, vaikka kuinka paljon aikaa kuluisi. Vuosia jatkuessaan nämä oireet vähentävät elimistön puolustuskykyä tavallisia taudinaiheuttajia vastaan ja silloin seuraavat oikeat sairaudet. Kun ensimmäisen kerran sain oireita, olin noin neljäntoista ikäinen. Olin hyvin nuori alkaakseni oireilla, koska yleensä vieroitusoireita ilmestyi vasta murrosiän jälkeen, mutta ehkäpä hieman erilainen geeniperimäni muutti sairauden alkamisaikaa. Sain pysyvän päänsäryn, joka voimistui aina kirkkaassa valossa.

Isä, arvaa kuka huomasi ensimmäisen kerran, että olin pulassa oman ruumiini kanssa? Et suinkaan sinä, joka olit aina jossain, kamppailemassa loisia vastaan tai auttamassa seuraajiasi. Sinä et ollut paikalla auttamassa minua, uskollisinta kaikista seuraajistasi. Maryit, ystäväni lapsuudesta lähtien, oli ensimmäinen, joka tajusi, mistä valonarkuuteni johtui. Hän oli vuotta minua vanhempi tyttö, eikä ollut vielä ehtinyt kokea omia oireitaan, jos niitä koskaan kokisikaan. Hän toivoi olevansa immuuni, mutta ei silti epäröinyt auttaa minua. Sinä suutuit saadessasi tietää Maryitin vieneen minut Kuninkaallisten alueelle, missä heidän vaikutuksensa teki minusta aivottoman orjan. En muista, kuinka häntä rankaistiin, mutta kun te yhdessä orjienvapautuksessa saitte minut takaisin, en löytänyt häntä koko kapinallisten hallussaan pitämältä alueelta. Hän palasi luokseni vasta puolen vuoden kuluttua, eikä suostunut kertomaan, missä oli ollut.

Olen aina ollut niin hintelä, ettei minusta ole ollut edes kunnon rivimieheksi tässä pienessä kapinallisarmeijassa. Maryit on ollut mukana kymmenissä operaatioissa, kuten myös toinen hyvä ystäväni Kumarr. Minä olen pysynyt tukikohdassa lukien läpi kaikki kirjat, jotka olen saanut käsiini. Olen myös osallistunut kaikkiin niihin tieteellisiin tutkimuksiin, joilla toivomme saavamme käsiimme edes osan Kuninkaallisten kätkemästä tiedosta. Paljon nykyisestä lääketieteellisestä tietämyksestämme on minun tutkimuksieni ansiota. Sinä olisit ehkä halunnut minusta näkyvämmän toimijan, keulakuvan sinun rinnallesi, mutta itse olen ollut tyytyväisempi tähän hiljaiseen apuun, joka on minun kykyjeni ulottuvissa.

Olen paljosta velkaa Maryitille ja Kumarrille, olimme lähes erottamattomia ystäviä lapsina, ja vieroitusoireiden ja lopulta sairauksienkin puhjettua he pysyivät vierelläni. Tiedät varsin hyvin, että me muodostimme kolmion näinä viimeisinä vuosina, yksi nainen ja kaksi miestä. Olisimme olleet onnellisia yhdessä, jos kapinaa ei olisi. Tiedän kyllä, miten tarpeellinen se on ihmislajille, mutta henkilökohtaista onnea en voi saavuttaa niin kauan kuin se on olemassa. Älä huuda Maryitille ja Kumarrille, kun saat tietää, mitä tapahtui, he eivät ole tähän lainkaan syyllisiä, ja he varmaan surevat minua eniten, sinuakin enemmän. Sinä suret minua korkeintaan yhtenä seuraajistasi, kun taas he surevat minua Vergintolina, omana itsenäni. Kuinka sinä voisit surra minua omana itsenäni, kun et ole minua koskaan tuntenut? Kuuluisuus on oma taakkansa, toivottavasti selviydyt siitä hengissä, isä.

Milloin havahduit minun vaikeuksiini? Ehkä silloin, kun täytin kaksikymmentä ja Maryit hälytti ensiapuryhmän asuntooni. Olin lähes tukehtunut yskänkouristuksiin, jotka vastapuhjennut sairaus oli minulle aiheuttanut. Muistan, että sinä olit paikalla, kun minut pakotettiin hengittämään kuumaa ja kosteaa ilmaa, joka auttoi avaamaan hengitystieni. Kun pystyin puhumaan, kerroin sinulle, kuinka oireeni olivat pahentuneet viiden vuoden kuluessa ja lopulta alkaneet puhjeta taudeiksi. Sinä itkit ja puristit kättäni ja vannoit pysyväsi vierelläni silloin, kun tarvitsisin. Mutta kun seuraavan kerran tarvitsin sinua, olit vapauttamassa orjia, joten Maryitin ja Kumarrin piti auttaa minua hengittämään höyryä elossapysymisekseni.

Vaikka melkein yhdeksän kymmenestä saa oireita ja heistä noin puolet sairastuu johonkin, harva kuitenkaan sairastuu niin vakavasti kuin minä. Koin hengitysteiden sairauksia yksi toisensa perästä, ja sinä autoit minua sen verran, että vapautit Kumarrin ja Maryitin aktiivipalveluksesta. Heidät osoitettiin siihen sairaalaan, missä minä vietin suurimman osan ajastani. Ihmettelen edelleen, kuinka he voivat rakastaa minua, sairauksien runtelemaa ihmispoloa, josta ei ole kenellekään mitään hyötyä. Mutta aina kun yritin huomauttaa heille, kuinka paljon onnellisempia he olisivat jonkun terveen kanssa, molemmat syleilivät minua ja vakuuttivat pysyvänsä kanssani loppuun asti.

Mitä vielä osaisin sanoa? En aio moittia sinua mistään, koska tiedän, miten välttämätöntä toimintasi on ollut, mutta silti ihmettelen, miksi koskaan hankit jälkikasvua, jos tiesit jo etukäteen, ettei sinulla olisi aikaa minulle. Vai toivoitko minun olevan immuuni ja tarttuvan kapinaliikkeen ohjauspyörään sinun jälkeesi? Miksi halusit lapsen, jonka kanssa et voi viettää aikaa? Ehkä samasta syystä kuin minä.

Vergintillio II kasvaa Maryitin vatsassa, tarkistimme jo, että se on poika ja Kumarrkin on suostunut nimiehdotukseen. Julista hänet pojanpojaksesi, kun hän syntyy ja kasvata hänestä se keulakuva, jota olet toivonut. Maryit on immuuni, joten Vergintillio II:nkin pitäisi olla. Jos käykin ilmi, että Kumarr on lapsen isä, enkä minä, muuttele tiedostoja tai lahjo lääkäri, miten haluat, mutta kohtele häntä lapsenlapsenasi. Tämä on ainoa asia, mitä pyydän sinulta. Tällä lapsella on vanhemmat, jotka ehkä joskus kertovat lapselle isästä, joka hänellä oli, mutta joka antoi henkensä oman isänsä puolesta. Ehkä minutkin muistetaan.

Nyt kaikki on sanottu, enää jäähyväiset ovat jäljellä. Tiedän, että itket lukiessasi tätä ja kiroat itseäsi, koska et ehtinyt viettää enemmän aikaa kanssani. Mutta samalla ehkä kiität minua uhrauksestani, jolla olen osoittanut teille tulevan kurssinne. Tiesin varsin hyvin, mihin uhkayritykseen lähdin vaatiessani kiitolinjuria käyttööni tämän maanalaisen kaupungin hangaareista. Olen Vergintol, suuren Vergintillion poika, eikä minulta kielletä joukkojenkuljetusalusta, kun sanon olevani isäni asialla. Samasta syystä minun oli helppo vaatia suuri räjähdekuorma mukaani asevarikolta. Vaikka kapinamme on etupäässä veretön, ei mikään vallankumous onnistu ilman aseita. Minulla on mukanani tarpeeksi räjähteitä hajottaakseni parikin avaruusalusta - arvaat kai jo mihin pyrin. Kuninkaallisten vaikutuspiiriin joutumisesta minun ei tarvitse välittää. Tämä hivuttava sairaus on jo ehtinyt niin pitkälle, että hetken ennen kuolemaani olen immuuni orjuuttavalle vaikutukselle.

Ehkä tämän jälkeen te voitte vihdoin ryhtyä lopulliseen puhdistukseen ja vapauttaa maailmankaikkeuden näistä orjuuttajista. Isä, yritä ymmärtää, että sinun hidas tapasi on hyvä - mutta liian hidas. Voisitte selvitellä välinne Kuninkaallisten kanssa heti sen jälkeen, kun olette koonneet toimivan yhteiskunnan, mutta silloin tänne kutsutut lähetit ovat palanneet ja Kuninkaallisilla on käytössään useita tähtienvälisiä avaruusaluksia, jolloin on liian myöhäistä. Ainoa toivomme on iskeä nyt, kun vielä ehdimme. Jos onnistun tuhoamaan niiden pesän, niiden hermokeskuksen, saat keksiä keinoja auttaa niitä miljoonia ihmisiä, jotka äkisti vapautuvat loisten vaikutuksesta. Vapautuksen jälkeen varmasti kuolee ihmisiä, ehkä satojatuhansia, mutta vielä enemmän säästyy. Itsekin aina sanot, että mieluummin kuolisit vapaana kuin eläisit orjana. Toivottavasti seisot sanojesi takana.

Sain elämäni, innoitukseni ja ideani sinulta, isä. Nyt voin elämäni uhraamalla maksaa hieman velastani takaisin. Vapauden marttyyrina minut ehkä muistetaan, kun sinut muistetaan Vapauttajana, joka toi ihmisyyden takaisin tähän maailmaan.

Suuri Vergintillio, poikasi tervehtii sinua viimeistä kertaa!

kapinallisten päämajassa kymmenes kolmatta, vuonna 30 jVs (jälkeen Vergintillion saapumisen)

funny pictures of cats with captions
see more Lolcats and funny pictures

Current Mood: contemplative
Monday, June 15th, 2009
11:01 pm
Zombie day
You know those days when you just simply don't feel like going out and being among people? When you'd just prefer to curl up on your sofa and watch TV or play video games all day, napping when you feel like it. Eating when you're hungry (and can be assed about making food).

I had a day like that today, a zombie day. It was considerably helped along by my not having to be anywhere official all day long, and the rainy weather not encouraging any visits outside. I had enough food left to tide me over, so no reason to even go to the grocery store.

I haven't vegetated the whole day, however, since I've actually gotten some organizing done around the apartment, I've read the better part of a book, and I've written some stuff (aside from this journal). So technically I haven't been an actual zombie on my zombie day, just a living dead to the outside world.

And know what? Now I'm feeling rather good about life. I have no reason to think I won't have a good night's sleep, too, which means that tomorrow I'll feel human enough to go out to the world again... just to be reduced to a number in the teeth of the bureaucracy.

Maybe zombies really have it better.

funny pictures of cats with captions
see more Lolcats and funny pictures

Current Mood: relaxed
Friday, June 12th, 2009
12:55 am
Astral rollercoaster
I'm lazy about today's update, so I'm just going to post something fun I found in the news online. *grin*

Here's the actual newsbite of the strange new group of stars:


And here's the astral rollercoaster video someone has made of one of those stars' orbits. I wanna move to that star's neighbourhood - they get a lot more interesting view every few dozen million years. :-P


Also, I've been playing Pokemon: Diamond a lot recently (finally passed the plot, and now am just hunting for new pokemons :-D), and when I read this news' headline, my first reaction was "It must have been a real-life pokemon!" I mean, seriously, putting the universe's sense of humour aside, what would be your first reaction to reading "Scientists have found the fossil remains in Spain of a new species of mega-shrew that was capable of shooting venom out of blood-colored teeth"?


But seriously, I really wanna ride that astral rollercoaster! XD

funny pictures of cats with captions
see more Lolcats and funny pictures

Current Mood: geeky
Tuesday, June 9th, 2009
1:29 am
Life as usual
Spent the weekend at parents' place, watching Animal Planet and being a catsitter for one or the other of the two kittehs that are being taken care of by the rest of us, while my brothers are off in the USA. The girl kitteh is in heat and the boy kitteh has recently been snipped, and thus has no idea what the hell the girl kitteh wants, so whenever they were let to meet whisker to whisker, they tended to fight. Hence the need of catsitters.

Summer is progressing in its usual manner; rainy and cold as hell frozen over. Well, today was somewhat sunny, but still cold with wind. I just hope the two warm days a week ago weren't the only ones we'll ever get this summer. Ah well, the autumn will be here all too soon. Time tends to rush past at full speed, no matter how much you wanted it to slow down.

Well, time and cats. Both seem to be able to use warp drive, leaving the rest of us standing still and gasping in surprise.

funny pictures of cats with captions
see more Lolcats and funny pictures
Sunday, May 31st, 2009
9:21 pm
Resurrection :-)
I'm not going to go into detail as to why I've not updated this 'diary' for so long. Let's just say it's been a rough spring, especially emotionally.

I'm looking forward to summer, which has given us a sneak peek during this last week of May. I just hope this short heatwave wasn't all we're going to get this year. Nevertheless, I swam in a lake for the first time this year earlier today with two great friends. Didn't even manage to burn my skin too much in the glorious sunshine - only casualty is the area behind my left knee, and a little of the calf. It's a step up from the "boiled lobster look" I've sometimes got on the first beach day.

Nothing much more to say right now, except this: Have a happy summer, y'all!

funny pictures of cats with captions
see more Lolcats and funny pictures

Current Mood: happy
Tuesday, March 17th, 2009
5:40 pm
One of those days
Life has been up and it has been down. More of that later. Maybe.

Now, I have a conundrum...

I love both snakes and birds, so why do I find this video so damn funny? XD

Sunday, January 11th, 2009
5:05 am
A dream I had...
Just woke up from this dream, wanted to write it down so I wouldn't forget it. Very vivid, very detailed and very much fun to watch.

A dream, 11.1.2009

Raol Liwid

- an elven mage about 58 years old at the start of the story (50 years = adulthood)
- mixed ancestry of high elf (noble families) and wood elf (natural magic users, 'common folk' of elves)
- studied magic since 20 years (teenager) of age, especially studying the nature of magic, what it is, how it affects people, where does it stem from
- eventually he strayed on the so-called 'dark side' of magic, starting to experiment with recently-dead bodies to see if there was any spark of magic left in them
- experimented with himself too, learned how to sever his own hand, replace it with that of another person and then change back, without losing blood or dexterity
- around age 70 (when he was expected to start to settle down, take a wife, etc.) heard of a demon weapon (kinda like large version of the Klingon bat'leth) that was said to overpower its user - but also devour any mortal hand touching it
- disguising his search trip for a quest to slay a mighty demon imprisoned under a mountain, Raol managed to gather a party and they did indeed slay the demon, and from its corpse he appropriated the right hand to himself, having perfected a "bone marrow implant" technique that enabled him to tap into the demon's magic
- Raol had located the weapon during the quest, but it was to be wielded with two hands, so he needed another immortal's hand, and had the target in mind already
- winged elves, Ljósálfar (Old Norse for light elves), lived in a woods of mile-high trees said to have been created right after the world had solidified, they as well as their trees were immortal in the sense of never growing old, and there was a fixed number of them (3003 to be exact), with a new one being born only if one had died (they could choose to die)
- Raol managed to kill one (dream didn't show how, but it was given to understand that it was not pretty) and appropriated its left hand, absorbing its magic like he had done with the demon hand
- now all set, and possibly the strongest mage in the world (though he wasn't interested in doing anything with his power yet), Raol set out to find the treasure trove containing the demonic weapon
- 2 elven rangers, a dark elf (wood elf gone bad) and a high elf both helped him (after they stopped trying to kill one another), and he managed to recover not only the weapon he was after, but also a highly magical bow for each of them
- the dream ended in a human town, where Raol had lived for many years, and continued to live, renting an apartment from a sweet old lady, whom he had turned into a zombie upon her death, so perfect was his skill by now that the only way you could tell the difference in the old lady was the fact that she didn't sleep at all
funny pictures of cats with captions

Current Mood: happy
Tuesday, December 23rd, 2008
5:44 am
Y'all have a nice Yule-time or whatever you choose to call the holiday season.

I'll be at home with my family and my brothers' two cats. The cats are still not fully grown, so they're basically children - I'm sure they'll have tons of fun with the wrappings, and I feel sorry for the tree already...

But, you know, the kittens will get forgiven whatever mess they make, because... well, because they're kittens.
funny pictures of cats with captions
Wednesday, December 3rd, 2008
7:10 pm
Low-key flu/cold bugging me, sucking out the energy and not having the decency to develope a proper fever. Just buckets of slime out of my nose, sneezing and coughing fits and slow de-evolution into a spineless life form. Not nice. :-(
funny pictures of cats with captions
Friday, November 28th, 2008
10:09 pm
I don't do WoW, but this was hilarious...

Sure, every online game has its up- and downsides, but rarely are they put into song as well as some folks are doing in YouTube. *grin*
Wednesday, November 26th, 2008
8:06 pm
Feeling better
After an unintended sleep of 19 hours (I actually woke up in the evening of the next day, thinking it was morning, thanks to it being dark during both times) and the company of friends and family, and the news that my granpa is doing better, I've been feeling much better too. Still wanting to hibernate, but no longer depressed as such.

Thanks, you all. *hugs*

By the way, Aura, the fourth Dalton _is_ Jack. http://en.wikipedia.org/wiki/The_Daltons_(Lucky_Luke)
funny pictures of cats with captions
[ << Previous 20 ]
About LiveJournal.com